En enää pelkää, tulkoon mitä vaan

Oon vähän surullinen. Tää viikko on ollu jostain syystä vaan hirveen vaikee, on niin kauheesti koulujuttuja joita ei oikeestaan kiinnostais tehä, kaikki vaan tuntuu kaatuvan päälle vaikka ei niin kuitenkaan ikinä käy, tiedän. Oon yrittäny kauheesti suorittaa mun elämää kun tuntuu että mikää ei vaan suju jos en hirveesti yritä saada sitä sujumaan. Unohdin hetkeks, että mun elämähän ei oo mun omissa käsissä, todellakaan. Näin viimeyönä unta siitä, mitä tapahtuis jos niin tosiaan olis. Että kaikki langat olis mun käsissä. Maailma oli vaan yhtä kaaosta. Mikään ei pysyny kasassa ja sotkin jatkuvasti kaikkien asiat ja samalla omani. Ehkä hirvein uni hetkeen :D Mutta Jumala sitäkautta kyllä avas mun silmät siihen totuuteen, että sillä on totisesti homma hallussa. Se pitää musta huolen. Se saa mut rakastamaan ja loistamaan valoa pimeydenkin keskellä (siellä erityisesti). Se antaa mulle kaikki syyt ylistää ja kiittää kaikesta mitä mulla on ja mitä oon. Se ei anna mun eksyä. Välillä en nää muuta kun pimeyttä ympärillä, mut niissä hetkissä on turvallista tietää että oon kuitenkin kokoajan Jumalan kädessä ja katseen alla. Mulla ei oo mitään pelättävää, tapahtu mitä tahansa. Kun lapsena pelotti, laitoin aina kädet silmille enkä halunnu nähdä mitään, ja sama juttu on vähän nykyäänkin tietyllä tavalla. Kun mua pelottaa tai oon surullinen, laitan kädet silmille enkä vaan halua nähdä. Sillon en tosiaan nää mitään, en pimeyttä enkä valoa. Jumalalla on syynsä kehottaa meitä olemaan pelkäämättä, koska pelko yleensä sokeuttaa ihmisen, niin pahoilta kun hyviltäkin asioilta. Pitäis vaan muistaa aina, että valo on se joka loistaa, joka saa pimeyden pakenemaan, joka näkyy kauas. Siltä ei kannata peittää silmiään.

Jumala vailla vertaa

Olin koko viime viikon menossa Suomen eri kaupungeissa. Autossa vietettyi tunteja tuli yhden päivän verran, mutta se oli virkistävää ja hauskaa. Sain jotenkin sellaista mukavaa muutosta arkeen. Vaikka sinänsä mun arki ei ole millään tavalla organisoitua, mutta reissaaminen toi kuitenkin jotain hauskaa ja erilaista elämään. Jumala anto mulle hyvin mielenkiintoisia hetkiä ja tapasin mielenkiintoisia ihmisiä. Koulussa oli yllättävän hauskaa ja sain luennoilla tehtyä villasukkaparin ystävälle. Pieksämäellä kävelimme pitkäkatua pitkin ja mietimme kaverin kanssa sitä,missä haluaisi asua isona ja minkälaisessa talossa. Vastaus tähän tuli viikonloppuna kun yövyin parhaassa ja todellisessa huvikummussa jolla on todella pitkä historia. Huvikumpu piti sisällään yllätyksiä mm. kaikki Suomessa ilmestyneet singstarit,verhojen takaa paljastuvat käytävät ja hetkellisen säikähdyksen,kun olin kuulevinani kuinka talo kutsu mua nimeltä. Se oli pelottava hetki. Seinäjoen huvikummun tapaisessa talossa haluan asua isona perheeni kanssa. Sinne mahtuisi ystävätkin mukaan. Nyt on siis visio unelmien talosta ja voin lisätä sen visioiden listaan jossa ovat jo unelmien häämekko,lapsieni nimet,eläkepäivien kahvila ja muita isoja ja ehkä pieniäkin visioita. Tiedän,että saan unelmoida tästä kaikesta. Jumala on kuitenkin se jolle haluan elää eivätkä nämä asiat pelkästään. Siksi olen valmis myös luopumaan niistä jos se on Jumalan tahto. Nyt kuitenkin unelmoin.
Pieksämäellä sain inspiraation myös piirtämiseen. Olen kaivannut sitä inspiraatiota. Olin kesällä niin lukossa etten pystynyt keksimään mitään,mun mielikuvitus ei toiminut ja aloin itkemään aina kun tunsin sen lukon mussa. Rukoilin Jumalaa,että se vois ottaa sen pois ja niin Jumala näytti taas voimansa ja hyvyytensä laittamalla mut kasvamaan. Kasvoin ja vapauduin. Uskalsin ruveta unelmoimaan ja tekemään asioita käsilläni. Nyt uskallan taas piirtää. Kiitos siitä.
Tänään tajusin,että oon onnellinen sillä paikalla mun elämässä ja sellaisena kuin oon. Haluan nauttia elämästä.  Uskon siihen,että kun elän Jumalalle niin mun ei tarvitse stressaa siitä,että riitänkö tai teenkö asiat aina oikein. Sillä ei ole väliä,koska Jumalan armo kääntää mun virheetkin vielä hyviks. Jumala on aika hyvä siinä. Kunhan haluan tehdä Jumalan tahdon. Haluan olla onnellinen ja olla uskomatta niitä valheita,jotka laittaa mut sokeaks kaikelle hyvälle mun elämässä. En haluu enää alistuu niille. Tahdon elää Jumalalle.
Olis hirveästi kirjoitettavaa kaikesta siitä mitä oon kokenu ja miettiny viime aikoina,mutta mua väsyttää nyt ja on mentävä nukkumaan. Huomenna odottaa kasa kouluhommia,mutta olen taas kotona ja voin rentoutua ja aloittaa päivän rauhassa ja ylistäen Herraa. Aamukahvit Herran kanssa.

Don't you worry 'bout a thing!

Mä oon miettinyt paljon samaa kun Iitu edellisessä tekstissään. En tiedä mitä haluun tehdä mun elämällä. Nyt oon siinä vaiheessa, että mulla loppuu jouluna koulu, enkä tiedä yhtään mitä seuraavaks teen. Mua vaan ei yksinkertaisesti kiinnosta mikään. Pitäis sitä varmaan jotain opiskella tms, muttakun mikään koulu tai mikään ala tai mikään ei vaan tunnu kiinnostavalta ja oon rukoillut sitä ja yrittänyt kysyä Jumalalta ja vaikka tiedän, että Jumala tietää mihin mun pitää mennä ja vastaa ajallaan niin silti mulle on tullut hirveesti sellasia ajatuksia, että entä jos en vaan rukoile tarpeeks. Entä jos en vaan vietä riittävästi aikaa Jumalan kanssa ja en vaan kuule sen ääntä, ja oon murehtinu tätä asiaa ihan turhaan ja ihan liian paljon. Jumala tietää mitä mun elämässä seuraavaks tapahtuu. Jumala tietää mun koko elämän ja on suunnitellu sen hyväks ja eihän siinä olis yhtään mitään järkee jos Jumalalla vaan olis meille täydellinen suunnitelma meijän elämää varten, mutta se ei kertois meille sitä! Ei me ihmiset osata kulkee Jumalan suunnitelmassa jos Jumala ei ilmoita sitä meille. Ja vaikka tää on vaan tällainen tavallinen asia, että mihin kouluun esimerkiks meen, niin silti Jumala haluaa auttaa mua siinä. Ja Jumala vastaa just silloin kun on hyvä ja avaa mulle sen suunnitelmaa just sen verran kun on hyvä. Että kun on kivaa aina välillä tajuta, että miten yksinkertaisen helppoa tää loppujenlopuks kuitenkin on. Me saadaan luottaa Jumalaan, meillä ei oo mitään hätää. ''Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa'' (fil 4:6-7) Kuinka paljon selkeemmin sen oikein voi sanoa, ei olla mistään huolissamme PISTE! Tänään on ollut ja tulee olemaan kiva päivä! Ja vaikka unohdinkin 11 11 11 11 11 hetken, niin onneks elämään mahtuu aika monta hetkeä (varsinkin ikuiseen elämään). Tänään ei ole kiireestä tietoakaan ja sain vihdoinkin lämpimät kengät jalkaan ja nakkikeitto on hyvää. Kiitos Jeesus arjesta! Emmamaa kuittaa

We're in good hands.

Tää viikko on ollut tosi hämmentävä. Mulla on ollut ihan hirveesti tehtävää ja silti tuntuu etten oo oikein saanu mitään aikaseksi. En siitäkään huolimatta vaan osaa enää stressata. On parasta vaan lähtee ulos kävelylle keskellä yötä ja tajuta ettei mulla vaan oo mitään syytä murehtia, koska Jumala on luvannu pitää huolen musta ja antaa mulle kaiken mitä tarviin, ILMAN että mun pitää ite murehtia ja huolehtia siitä. Riittää kun teen sen mihin pystyn. Jumala antaakin mulle tehtäväks aina vaan just ja tasan sen verran mikä on mulle hyvä, ja mihin pystyn. Ja saan olla vapaa sellasesta turhasta suorittamisesta ja stressaamisesta, kun ei mun tehtävä oo koskaan kuitenkaan suurempi kun mun voimat. Miks siis murehtisin kun kerran mulla on kaikki tarvittava siihen että kaikki sujuu hyvin! Ja kun me nimenomaan SAADAAN voimaa sitten kun sitä tarvitaan. Hihi.
Tilasin tällä viikolla panhuilun ja voi miten innoissani oon!! Ja niin paljon muitakin asioita mistä oon innoissani! Ja mun ympärillä on vaan niin ihmeellisiä ihmisiä etten kestä. Kaikki niin erilaisia mutta jokainen omalla tavallaan suunnaton ihme. On siistiä nähdä ihmisissä Jumalan eri puolia. On ihmisiä, jotka kykenee näkemään hyvyyttä ja ihmeitä kaikkialla, ihmisiä jotka rakastaa niitä joita muut hyljeksii, ihmisiä jotka laulaa niin kauniisti ettei voi kuunnella itkemättä, ihmisiä jotka osaa sanoa oikeat asiat oikeeseen aikaan, ihmisiä jotka pysäyttää ja saa miettimään asioita uudelleen, ihmisiä joille ei tarvitse sanoa sanaakaan ja ne jo ymmärtää. Niinkun Jumala. <3

Huomisesta en tiedä.

Huomenna alkaa taas pieksämäkiviikko. En pidä kovinkaan siitä, että päivät on pitkiä ja luennot on pitkäveteisiä. En tiedä pidänkö tuosta ammatistakaan. Sosionomiksi en ole oikeastaan koskaan halunnutkaan, mutta kirkon nuorisotyönohjaajaksi voisin halutakkin. En oikeastaan tiedä mitä elämältä haluan.
Sen kuitenkin tiedän, että Jumala johdatti minut tonne aika ihmeellisellä tavalla. Tein pääsykokeissa kaikkeni etten pääsisi kyseiseen ammattikorkeakouluun, mutta niin vaan tuli kesällä paksu kirje jossa luki, että olet hyväksytty meille opiskelemaan. Uskon siis, että minulle on tuolla joku tarkoitus ja luovuttaminen ei taida olla vaihtoehto. Yritän siis jaksaa kello kuuden  herätykset ja pitkät ajomatkat. Teen sen koska tiedän, että mun on tehtävä niin.

Haluisin lähteä jonnekkin. Haluisin matkustaa ja kokea jotain uutta ja jännittävää. Koen kaikkea hienoa joka päivä, mutta haluisin vaihtelua. Haluisin kohdata uusia ihmisiä, vaikka välillä pelkäisinkin. Pidän mun elämästäni paljon ja kiitänkin Jumalaa siitä aina kun sen muistan. Olen vain muistanut sitä lähiaikoina liian harvoin. Jumala on ainut mitä tarvitsen, mutta olen muistanut senkin liian harvoin haaveillessani jostain muusta. Jostain mikä saisi mut muka onnellisemmaksi.

Oon kuitenkin kiitollinen mun ystävistä. Jumalan hyvyys näkyy jo siinä minkälaisia ihmisiä mun elämässä on. Oon kiitollinen jokaisesta,ihan jokaisesta. On ihmisiä jotka pitää musta huolen ja kertoo salaisuutensa mulle. On ihmisiä jotka tuntee mut niin hyvin,että ei tarvii jännittää mitään. Ihmisiä jotka tietää, että mun on joskus helpompi olla hiljaa. Tänään sain olla ihmisen kanssa joka välittää musta. Sen näki siitä, että sillä ei ollut kiire minnekkään muualle. Se halus olla siinä mun kanssa.

Opin tänään myös Jeesuksen veren vapauttavasta voimasta. Sain olla myös ehtoollisella ja tuntea Jumalan Pyhyyden. Se oli koskettavaa ja veti hiljaiseksi. Mulla oli tanssijatyttö vieressä ja mietittiin kuinka mahtava on meidän Jumala. Ehkä vietänkin illan Jumalan kanssa enkä mieti mitä huominen tuo tullessaan. Öitä.

Paljon on iloa!

Tää koko viikko on ollu vaan niin hassu että mää en kestä! Parasta on saada käsittämättömiä naurukohtauksia käsittämättömistä aiheistä, iloita siitä että voi herätä omassa kodissa, nukahtaa hymyillen ja kiittää Jumalaa kaikesta. Löytää niin hyvää musiikkia ettei pysty olla ja havahtua siihen että mun elämästä on kirjotettu laulu. Jumala yllättää mut jatkuvasti niin ihmeellisillä tavoilla etten pysty kun nauramaan ja hymyilemään. Oon kiitollinen. Ihan oikeesti onnentyttö.

Oon kiitollinen siitäkin, että mulla on myös velvollisuuksia (tosi raivostuttaviakin sellasia). Niin miljoonasti koulutehtäviä ja -kirjoja tehtävänä ja luettavana että välillä tuntuu ihan käsittämättömältä miten ihmeessä ehin tehä ne kaikki, mutta tiiän että saan hyvillä mielin luottaa Jumalaan tässäkin asiassa, eikä se jätä mua pulaan. Mutta on hyvä kun saan tehdä paljon asioita. Jumalan elämä mulle on niin hyvä. Niin täynnä Rakkautta. Joka päivä nään tätä todellisuutta vaan enemmän ja enemmän ja saan oppia. Oon niin kiitollinen.

Onnentyttö hiljaa hymyilee
Hän on yksin mutta kuuntelee
ja jossain portti aukenee
Onnentyttö hiljaa hymyilee

Onnentyttö näkee pimeän taa
ja saavuttamattoman tavoittaa
Hän menee eikä malta odottaa
Onnentyttö näkee pimeän taa

Onnentyttö tanssii aamuisin
Joka päivä uusin askelin
Ne sanoo se on elämästä sekaisin
Onnentyttö tanssii aamuisin

<3: Same

Metsään on tullut jo syys, lohduton yön hämäryys

Vuoden huonoin viikko on aina seuraava viikko siitä kun kelloja on käännetty tunnilla taaksepäin. Koulupäivä kestää ikuisuuden ja kun se vihdoin loppuu ja astut ulos, huomaat, että onkin yö. Ja sitten täytyy käydä ostamassa se pakollinen suklaalevy, että selviät päivästä. Meinaat nukahtaa bussiin ja kotona poltat ranskalaiset, koska unohduit kirjottamaan blogia.

Miten sitä alkaakaan aina väsyttämään just samaan aikaan joka vuosi? Onneks kohta tulee lumi, joka ehkä pelastaa mut tästä syys surkuttelusta. TAI ehkä mun vaan pitäis kysyä Jumalalta, että mikä tässä nyt oikein ei natsaa. Jumala se loi syksynkin niin miksen vois nauttia siitä! Tänä aamuna oli maailman kaunein sumu, mutta en todellakaan tajunnut pysähtyä sitä ihailemaan kun niin hirveästi muka väsytti ja oli kiire. Mitä hölmöyttä! Jumala on vaan luonut kauniin maailman meitä varten ja minä se vaan mökötän, että miksi on niin pimeää ja väsyttää. Rakas Jumala opeta mua nauttimaan tästä loppusyksystä!! Mun ei tarvii alistua millekkään syys väsymyksille ja nahistuksille, AAMEN.

Nyt kun mun ''päivänpelastajasuklaa'' loppui, voin yrittää antaa Jumalan pelastaa mun päivän ja viikon jonka oon jo tuominnut huonouteen. Onneks Jumala haluaa oikeesti muuttaa sen hyväksi!

Emmamaa kuittaa