Olin koko viime viikon menossa Suomen eri kaupungeissa. Autossa vietettyi tunteja tuli yhden päivän verran, mutta se oli virkistävää ja hauskaa. Sain jotenkin sellaista mukavaa muutosta arkeen. Vaikka sinänsä mun arki ei ole millään tavalla organisoitua, mutta reissaaminen toi kuitenkin jotain hauskaa ja erilaista elämään. Jumala anto mulle hyvin mielenkiintoisia hetkiä ja tapasin mielenkiintoisia ihmisiä. Koulussa oli yllättävän hauskaa ja sain luennoilla tehtyä villasukkaparin ystävälle. Pieksämäellä kävelimme pitkäkatua pitkin ja mietimme kaverin kanssa sitä,missä haluaisi asua isona ja minkälaisessa talossa. Vastaus tähän tuli viikonloppuna kun yövyin parhaassa ja todellisessa huvikummussa jolla on todella pitkä historia. Huvikumpu piti sisällään yllätyksiä mm. kaikki Suomessa ilmestyneet singstarit,verhojen takaa paljastuvat käytävät ja hetkellisen säikähdyksen,kun olin kuulevinani kuinka talo kutsu mua nimeltä. Se oli pelottava hetki. Seinäjoen huvikummun tapaisessa talossa haluan asua isona perheeni kanssa. Sinne mahtuisi ystävätkin mukaan. Nyt on siis visio unelmien talosta ja voin lisätä sen visioiden listaan jossa ovat jo unelmien häämekko,lapsieni nimet,eläkepäivien kahvila ja muita isoja ja ehkä pieniäkin visioita. Tiedän,että saan unelmoida tästä kaikesta. Jumala on kuitenkin se jolle haluan elää eivätkä nämä asiat pelkästään. Siksi olen valmis myös luopumaan niistä jos se on Jumalan tahto. Nyt kuitenkin unelmoin.
Pieksämäellä sain inspiraation myös piirtämiseen. Olen kaivannut sitä inspiraatiota. Olin kesällä niin lukossa etten pystynyt keksimään mitään,mun mielikuvitus ei toiminut ja aloin itkemään aina kun tunsin sen lukon mussa. Rukoilin Jumalaa,että se vois ottaa sen pois ja niin Jumala näytti taas voimansa ja hyvyytensä laittamalla mut kasvamaan. Kasvoin ja vapauduin. Uskalsin ruveta unelmoimaan ja tekemään asioita käsilläni. Nyt uskallan taas piirtää. Kiitos siitä.
Tänään tajusin,että oon onnellinen sillä paikalla mun elämässä ja sellaisena kuin oon. Haluan nauttia elämästä. Uskon siihen,että kun elän Jumalalle niin mun ei tarvitse stressaa siitä,että riitänkö tai teenkö asiat aina oikein. Sillä ei ole väliä,koska Jumalan armo kääntää mun virheetkin vielä hyviks. Jumala on aika hyvä siinä. Kunhan haluan tehdä Jumalan tahdon. Haluan olla onnellinen ja olla uskomatta niitä valheita,jotka laittaa mut sokeaks kaikelle hyvälle mun elämässä. En haluu enää alistuu niille. Tahdon elää Jumalalle.
Olis hirveästi kirjoitettavaa kaikesta siitä mitä oon kokenu ja miettiny viime aikoina,mutta mua väsyttää nyt ja on mentävä nukkumaan. Huomenna odottaa kasa kouluhommia,mutta olen taas kotona ja voin rentoutua ja aloittaa päivän rauhassa ja ylistäen Herraa. Aamukahvit Herran kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti